Kirjoittaja Antti Pelttari, lehtori & asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Vierailin SOSTEtalkissa ensimmäistä kertaa keväällä 2023. Jyväskylään oli kokoontunut tosi vaikuttava määrä alan asiantuntemusta. Itse olen tehnyt järjestöurani, opettajuuteni rinnalla, ainoastaan kehitysjärjestöjen maailmassa, joten tämä oli syväsukellus itselleni aika vieraisiin vesiin. Nenästä kiinni ja hyppy pinnan alle Moniosaajat -hankkeen maailmaan. Tässä ensimmäiset kymmenen (10) havaintoa sukelluslasieni takaa.
- Paikalla yli 300 ihmistä, josta kukaan ei ollut eri värinen tai erottunut joukosta muutenkaan minkään vähemmistön edustajana. Kehy-hankkeiden maailman värikirjo puuttui ”sostevesistöstä” kokonaan.
2. Hyvinvointialueet vaativat järjestöiltä entistä enemmän kykyä tuoda oma osaaminen ja sen tulokset selkeästi kaikkien tietoon. Pelkkä oman toiminnan arvioiminen, mittaaminen ja kehittäminen ei enää riitä, vaan nämä tulokset on osattava myös esittää ja viestiä selkeästi.
3. Kaikille alueilla selkeä pyrkimys pitkäaikaisiin ja syviin kumppanuussopimuksiin (erityisesti STEA- ja ELY rahoitteisessa toiminnassa). Painotuksissa ja avustuksien summissa kuitenkin isoja eroja. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa myönnetty järjestöille yli 2,5 miljoonaa ja Etelä-Karjalassa noin 62 000 ja Kainuussa 47 000. Tämä ero ei selity enää pelkästään asukasluvulla. Hakuprosessit myös eri aikaisia ja eri järjestelmillä.
4. Erityisen epäselvältä vaikuttaa kuntien ja hyvinvointialueiden keskinäinen työnjako avustuksien jaossa. Voiko esimerkiksi hyvinvointialue rahoittaa vain yhden kunnan alueelle rajoittuvaa toimintaa? Entä toimintaa, jossa yhdistyy useita aloja, jotka jakautuvat sekä kunnan ja hyvinvointialueen tehtäviin. Nyt tullut esille tapauksia, joissa kunnat eivät halua enää tarjota maksutta (edullisestikaan) tiloja toiminnalle (järjestöille), jotka saavat tukea hyvinvointialueelta.
5. Kunnilla myös huonosti tietoa hyvinvointialueen avustusten kohdentumisesta. Myös päätöksen teossa ja jopa keskusteluyhteyden luomisessa ollut ongelmia. Esillä oli joku tuore kyselykin asiasta. Kysymys oli, että muodostavatko kunnan ja hyvinvointialueen avustukset selkeän kokonaisuuden, jossa järjestöt jakautuvat luontevasti joko kunnan tai hyvinvointialueen avustusten pariin suurin osa vastaajista oli eri mieltä (tosin jopa 34% samaa mieltä). Tässä ei ollut jakaumaa alueittain. Olisi ollut kiva nähdä esimerkiksi Varsinais-Suomen tilanne tässä.
6. Väestön yleinen ja myös työntekijöiden ikääntyminen näkyy vaikeutena saada uusia tekijöitä.
7. Kolmasosa järjestöjohtajista ei ole koskaan törmännyt eettisiin ongelmatilanteisiin työpaikallaan. Tämä hämmentävä tutkimustulos muutaman vuoden takaa.
8. Järjestömaailma ei ole vielä herännyt oikeastaan lainkaan pohtimaan omaa ympäristövastuullisuuttaan (ympäristökriisi + luontokato). Jotkut urheiluseurat kuulemma (esim. HIFK) tehnyt uraa uurtavaa työtä tässä. Yritykset ympäristövastuuasioissa järjestöjä yli 10 vuotta edellä. Jopa niin paljon edellä, että yritykset eivät voi kohta enää ottaa järjestöjä mukaan edes kiillottamaan omaa sosiaalisen vastuun kilpeään tahraamatta omaa ympäristövastuullisuus-brändiään!
9. Järjestöissä ollaan ehkä pienesti estämässä vastuuttomuutta, mutta ei lainkaan edistämässä (ympäristö)vastuullisuutta.
10. Yhdenvertaisuussuunnitelman rinnalle tarvitaan järjestöihin myös ympäristövastuullisuussuunnitelma, jossa huomioituna ainakin: eettinen kuluttaminen, jätehuolto, kulkeminen, energiakysymykset (valaistus, vedenkäyttö). Kaikista näistä helppo tehdä laskelmat ja rakentaa järjestöille omaa päästökompensaatiomekanismia.
Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hanke on Euroopan unionin osarahoittama (ESR+) ja sitä toteuttaa yhteistyössä Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön (2023–2025).
