Mannerjään vetäytyessä ensimmäiset metsästäjäkalastajat saapuivat Suomen niemelle. Ankarissa olosuhteissa selviäminen vaati neuvokkuutta ja luonnon herkistämiä vaistoja. Nykyajan teknisten välineiden puute korvattiin yhteistyöllä ja luottamuksella oman yhteisön jäseniin. Karhukin oli mahdollista kaataa, kun metsästäjät toimivat tiiminä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sudesta kesytettiin kumppani eränkäyntiin.
Ihmisestä puhutaan sosiaalisena eläimenä. Jollain mystisellä tavalla meissä vaikuttavat vieläkin alkukantaiset vaistot, mutta myös syvä halu toimia yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Muinoin puhuimme heimosta, jonka lojaalisuuteen luotettiin. Nykypäivän työelämässä meillä on verkostot, tiimit, sidosryhmät ja yhteistyökumppanit. Tavoite on sama: selviäminen vaativassa, muuttuvassa ja haasteellisessa ympäristössä. Verkostotyöstä paljon kirjoittanut Timo Järvensivu (2019 ) tiivistääkin, että hyvän verkostotyön ydintekijät ovat luottamus, sitoutuminen ja tunteminen. Samoilla eväillä selvisi myös muinainen metsästäjäkalastaja oman heimonsa haasteissa Baltian jääjärven rannalla.
Muinaissuomalaisen metsästäjän verkosto muodostui omasta perheestä, sukulaisista ja muutaman poron kuseman säteellä majoissa ja luolissa asuvista muista heimolaisista. Metsästysretkillä sukupuoli tai muu demografia ei sulkenut yhteisön jäseniä kumppanuudesta, mutta jos ei löytynyt riittävän hyvää syytä tehdä yhteistyötä niin jouduttiin kysymään, että kannattaako tehdä sitä ollenkaan eikä ainakaan sellaisten kanssa, jotka eivät sitä halua. Nykyajan verkostoissa fyysinen etäisyys ei ole niinkään ratkaisevaa, mutta jos ideologisesti olemme eri planeetoilta, halukkuus kanssakäymiseen jää vähäiseksi.
Luottamus on hyvän verkoston lähtökohta. Ilman luottamusta yhteistyö ei nimittäin onnistu. Ei se onnistunut muinoin, eikä se onnistu nykyään. Susilauman ympäröimänä muinainen esi-vanhempamme joutui katsomaan petoa silmästä silmään. Näissä tilanteissa ei pelkkä runon laulanta tai ajatukseksi jäänyt halu auttaa pelastanut, vaan tarvittiin tekoja. Onnistunut hyvä yhteistyö vaatii aina konkretiaa. Luottamus ansaitaan teoilla. Valitettavan usein yhteistyöstä puhutaan paljon, mutta se jää kuitenkin puheen tai suunnitelman tasolle. Metsästäjä-kalastaja- esivanhempamme joutuivat monesti laittamaan itsensä peliin muiden auttamiseksi ja luottamaan muun ryhmän toimintaan. Myös nykyajan verkostoissa keskeistä on toimijoiden uskomus, että muut toimijat toimivat yhteisen edun ja verkoston muiden jäsenten edun mukaisesti.
Suomalainen talkooperinne on auttanut menneitä sukupolvia selviämään. Nykyään ei puhuta niinkään talkoista vaan yhteistyöstä tai fyysiset rajat ylittävästä verkostoyhteistyöstä. Oltiinpa sitten talkoissa tai tehtiin yhteistyötä, niin osallistujalta vaaditaan yksilötasolla yhteistyötaitoja, mikä tarkoittaa kykyä työskennellä yhdessä ja saada aikaan asioita, joihin kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä. Yhteistyö on arvokas asia, jota kannattaa harjoitella. Jos siis haluat tehdä yhteistyötä, tee ja harjoittele sitä! Parhaimmillaan yhteistyöstä on monenlaista hyöty ja se voi synnyttää ajan myötä toimijoiden yhteisen oppimisen vahvistuvan kehän. Tietoa, ymmärrystä ja osaamista levitetään ja ne leviävät tehokkaammin ja omaksuminen nopeutuu.
Kolmas hyvän yhteistyön tekijöistä on sitoutuminen. Muinaissuomalainen sitoutui auttamaan naapurimajan asukasta vuotavan suojan paikkaamisessa. Hän oli luvannut ja hän piti lupauksensa. Yhä nykyäänkin sitoutuminen on nähtävissä verkostossa lupausten antamisena ja pitämisenä. Verkoston jäsenten sisäisellä motivaatiolla on keskeinen merkitys. Muinoin motivaation keskeinen tekijä oli henkiinjääminen. Talven lähestyessä jokaista yhteisön jäsentä tarvittiin. Tämän päivän verkostoissa olennainen kysymys: Onko toimijoilla sisäistä motivaatiota tehdä lupauksia verkoston asioiden edistämiseksi?
Hyvä tunteminen on edellytys verkostotoimijoiden haluun käydä dialogia eli kykyyn ajatella yhdessä. Dialogissa toimijat jatkavat toistensa ajatuksia yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Muinaissuomalaisella dialogilla ajettiin susi kuoppaan ja yhteisön piharauha saatiin turvattua. Nykyään tavoitteet voivat olla vähemmän dramaattisia. Metsästäjä-kalastaja-yhteisössä jäsenet tunsivat toisensa. Jokaisella oli oma paikkansa yhteisössä ja sisäinen koheesio rakentui kunnioituksen varaan. Vaarojen tuoksusta kertovat arvet naamassa ja riistapolulla kuluneet nahkavaatteet viestivät yhteisistä seikkailuista. Yhteisesti jaetuista kokemuksista muodostui tarinoita ja tarinoista legendoja, joita jaettiin iltanuotiolla.
Toimivat verkostot tarvitsevat dialogin käymistä varten yhteisiä alustoja, jossa jaetaan sekä vaihdetaan tietoa ja luodaan uutta yhdessä. Muinaisessa suurpetojahdissakin tieto eläinten liikkeistä jaettiin yhteisön sisällä onnistuneen saaliin saavuttamiseksi. Jahtiporukan vahvuus oli sen kyvyssä saumattomaan yhteistyöhön. Myös nykyään tehokkaaseen verkostoon, tarvitaan laadukas ja yhteisesti jaettu prosessi kehittämistyölle. Kykyä organisoida yhteistyötä, joka saadaan toimimaan, niin että uudetkin toimijat haluavat mukaan. Heimoneuvosto ei vain sammuta lyhtyjä, vaan myös sytyttää niitä.
Lisäksi kaikessa yhteistyössä kriittinen tekijä on aika. Lineaarisessa ajattelussa alun ja lopun välinen etäisyys kapenee tai sitä ei ole kriittisessä pisteessä enää ollenkaan. Luottamuksen rakentaminen vaatii kuitenkin syklistä aikakäsitystä. Yhteistyökumppanien tuntemisesta pitää tulla kiertävä kehä, mikä ei valmistu koskaan. Tulee varata riittävästi aikaa vuorovaikutukselle sekä malttaa antaa tilaa yhteiselle dialogille ja tutustumiselle. Tunteminen on kuin hyvä tarina, jonka haluaa aina kuulla uudelleen.
Nykyajan verkoston toimiva yhteistyö perustuu edelleen tähän muinaiseen kolmijalkaan. Luottamus ja sitoutuminen tarvitsee kolmanneksi tukipilariksi tuntemisen.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö kannusti meitä uudenvuoden puheessaan vuonna 2017 katsomaan toisiamme silmästä silmään: “Entä ihminen ihmistä, silmästä silmään. Se auttaa näkemään, vaikka toisen avuntarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallitsemaan pelon.”
Kuinka hyvin sinä tunnet verkostoihisi kuuluvat ihmiset?
Lähteet:
Järvensivu, Timo 2019. Verkostojen johtaminen. Opi ja etene yhdessä. Helsinki: BoD.
Tasavallan presidentin kanslia 2023. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2017. Viitattu 6.9.2023. https://www.presidentti.fi/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2017/
Kirjoittajat
Kari Keuru, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kristiiina Vesama, projektipäällikkö & lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Blogikirjoitus on osa Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen viestintää. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama (ESR+) ja sitä toteuttaa yhteistyössä Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön (2023–2025).
