Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olen kasvattanut untuviani Moniosaajat-hankkeessa kolme viikkoa. Haluaisin pitää itseäni pitkämielisenä, mutta oman keskeneräisyyden sietäminen on vaikeaa. Täytyisi saada tietää, ymmärtää ja osata kaikki nyt heti; missä on se myyttinen omena, jota puraisemalla tulee valmiiksi? Yhteisöpedagogiopiskelijana ymmärrän, että sitä omenaa ei ole eikä tule. Saan silti itseni kiinni tuon tuosta halajamasta kaikkitietävyyden hedelmiä itselleni, edes rippeitä niistä. Uutta oppiessa on hämmentävää havahtua siihen, kuinka vähän tiedänkään – kerta toisensa jälkeen.
Syksyn kolmas järjestökoulutus pidettiin 18.9. Olin kuulijoiden joukossa, kun Ia Poikulainen koulutti järjestötoimijoita yritysyhteistyön mahdollisuuksista. Koulutuksessa käytiin läpi Poikulaisen kehittämä kumppanuusstrategiamalli, joka toimii sote-järjestöjen työkaluna ja tukena yritysyhteistyön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Koulutus saatteli kuulijoita taas hieman syvemmälle varainhankinnan erilaisiin muotoihin.
Koin koulutuksen hyvin avartavana. Yritysyhteistyön eri muodoista koulutus keskittyi erityisesti strategiseen yritysyhteistyöhön. Se on pitkäkestoista, molempia osapuolia hyödyttävää kumppanuutta, joka tukee osapuolten omia strategioita ja tavoitteita. Oppimani pohjalta yhdistän yrityskumppanuuteen sellaisia avainsanoja kuin luottamuksellisuus, sitoutuminen, vastavuoroisuus, virallisuus ja mitattavuus, joka on olennainen osa yrityskumppanuutta. Opin, että yritysyhteistyön hyödyn ei tarvitse olla järjestöille vain rahallista hyötyä, vaan sitä voi ja kannattaakin ajatella laajemmin esimerkiksi näkyvyyden ja osaamisen kasvattamisen näkökulmasta. Koulutuksessa käsiteltiin myös yritysyhteistyöhön liittyviä riskejä ja eettisiä kysymyksiä järjestöille sekä keinoja torjua niitä.
Koulutuksen jälkeen jäin pitkäksi toviksi miettimään yritysyhteistyön hyötyjä sote-järjestöille. Yritysyhteistyössä tuntuu olevan ilahduttava kirjo erilaisia mahdollisuuksia. Strateginen yrityskumppanuus eittämättä sitoo resursseja, mutta voi olla hyvin vaikuttavaa järjestön kannalta; toisaalta pienimuotoisempikin yritysyhteistyö voi tuottaa hyötyä, aineellista tai aineetonta. Jäin kuitenkin pohtimaan, minkälaisille sote-järjestöille strateginen yrityskumppanuus on realistinen vaihtoehto niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa valtionavustusten leikkautuessa. Tarve rahoituspohjan laajentamiselle on suuri, mutta kuinka kiristyvä rahoitus kohtelee eri kokoisia järjestöjä, ja heikentyvätkö sote-järjestöjen edellytykset yrityskumppanuuteen entisestään tulevaisuudessa?
Näiden mietteiden lisäksi jäin puntaroimaan ajatusta järjestöllä olevasta tarjoamasta, joka sisältäisi yritykselle jaettavaa tietoa. Jäin pähkäilemään, mitä kaikkea tämä tieto voisi olla, minkälaista tietoa yritys saattaisi haluta ja miten se kyseistä tietoa hyödyntäisi? Vaikka järjestö toimisi tietoa jakaessa lain puitteissa, missä menevät eettisyyden rajat?
Monenlaiset ajatukset ja kysymykset risteilevät mielessäni, kun yritän hahmottaa valtakunnan politiikan seurauksia niin sote-järjestöille kuin laajemmin kansalaisyhteiskunnalle sekä oppia järjestö- ja hanketyöstä. Aion jatkaa oppimista ja tiedon hankkimista. Untuvien pudistelun aika on vielä pitkällä edessä.
Moniosaajat-hanke opiskelijan silmin -blogin kirjoittaja: Mira M. Harjoittelija, Yhteisöpedagogi (AMK) -tutkinto, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsingin kampus
–
Syksyn kolmas rahoitusteeman koulutus käsitteli yritysyhteistyön mahdollisuuksia sote-järjestöille. Kouluttajana toimi Yhteisöpedagogi YAMK Ia Poikulainen. Koulutuskokonaisuudet ovat osa Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön yhteistä Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hanketta (2023–2025). Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Koulutukset jatkuvat läpi syyskauden. Voit tutustua ja ilmoittautua koulutuksiin verkkosivuillamme. Tervetuloa mukaan!
