Maaliskuun toisessa Moniosaajien koulutuksessa syvennyttiin järjestöjen varainhankintaan ja kuinka päästä siinä alkuun. Varainhankinnan muodoista keskityttiin erityisesti rahankeräystoimintaan. Koulutusta oli vetämässä asiantuntevalla ja ammattimaisella otteella Pia Tornikoski, joka toimii Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry:n pääsihteerinä ja varainhankinnan konsulttina yrityksessään Torni Consulting Oy.
Koulutus laajensi näkökenttääni rahankeräystoiminnasta, siihen liittyvästä lainsäädännöstä ja eettisistä periaatteista. Mielenkiintoisinta itselle kuitenkin oli saada tutkittua tietoa siitä, minkälainen tyypillinen suomalainen lahjoittaja on ja mitä kannattaa ottaa huomioon lahjoittajan tuntemisessa.
Noin puolet suomalaisista yksityishenkilöistä lahjoittavat joka vuosi ja heistä lähes 20 % on säännöllinen tukija yhdelle tai useammalle järjestölle. Yleisintä on lahjoittaa satunnaisesti rahaa eri järjestöille. Vaihtoehtoja ja tarvitsijoita on paljon. Maailma on siinä tilassa, että apua todella tarvitaan vähän kaikkialla. Lahjoittajilla on valinnanvaraa.
Pohdintaa minussa herätti, millä tavoin järjestö voi erottautua, jotta lahjoittajan valinta osuu juuri oman toiminnan tukemiseen. Yhtenä vastauksena voisi nähdä yksinkertaisesti viestinnän, jonka tärkeyttä Pia korosti. Jotta lahjoittajat on mahdollista tavoittaa onnistuneesti, on ymmärrettävä mitä tietoa lahjoittajat arvostavat.
Lahjoitusviestintä kertoo ikään kuin tarinaa, jossa järjestöllä on mahdollisuus herättää lahjoittajassa tunteita. Tunteiden kautta lahjoittaja voi tunnistaa ja samaistua tarinaan, joka kasvattaa hänen haluaan tietää lisää, osallistua mukaan sekä kertoa tarinasta myös muille.
Tarinan täytyy kuitenkin olla totta. Lahjoittajien tuntemiseksi on tärkeää tiedostaa, että lahjoittajat kyseenalaistavat, kuinka paljon heidän rahastaan todellisuudessa menee auttamiseen. Tämä on tärkeää tuoda lahjoitusviestinnän kautta esiin. Lahjoitus voi jäädä tekemättä, ellei sen tuomaan vaikutukseen uskota.
Luottamusta ylläpitää läpinäkyvyys ja avoimuus tiedon jakamisessa lahjoittajille, jotta he saavat mahdollisimman tarkan vision siitä mitä he saavat sillä aikaan. Esimerkkinä alla olevat kuvakaappaukset Unicefin sekä Siskojen ja Simojen verkkosivuilta heidän viestinnästään lahjoituksiin liittyen.
Kuva: Kuvakaappaus Unicefin verkkosivuilta, josta käy ilmi, miten heidän lahjoituksensa käytetään.
Kuva: Kuvakaappaus Siskojen ja Simojen verkkosivuilta, jossa kerrotaan mitä 50 euron suuruisella lahjoituksella saa aikaan.
Viestintää ei kuitenkaan kannata lopettaa lahjoituksen tekemisen jälkeen. Pia nosti koulutuksessaan esiin, kuinka jo lahjoituksen tehneille viestiminen on kiittämisen rinnalla tärkeää. Viestinnässä voi tuoda esiin mitä konkreettista lahjoituksilla on saatu aikaan, jotta tarina jatkuisi.
Entä mikä lisäisi mahdollisuutta saada lahjoittajat sitoutumaan säännölliseksi tukijaksi? Palaamme takaisin tunteiden luomiseen. Tutkimuksen mukaan merkityksellisyyden, autenttisuuden ja yhteisöllisyyden tunne lisäävät todennäköisyyttä saada lahjoittaja sitoutumaan.
Järjestöjen näkökulmasta on hyödyllistä miettiä mitä lahjoittajien haluaa tuntevan ja tarvitsevan, jotta he aidosti lähtevät tukemaan toimintaa. Ajattelisin, että yksinkertaisesti järjestön arvojen ja tarkoituksen kautta viestiminen luo heihin vaikuttavia tunteita, jotka auttavat rakentamaan tarinaa lahjoittamisen ympärille.
Moniosaajat-hanke opiskelijan silmin -blogin kirjoittaja: Rosita T. Harjoittelija, Yhteisöpedagogi (AMK) -tutkinto, Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsingin kampus
–
Maaliskuun toinen koulutus käsitteli varainhankinnan käynnistämistä järjestössä ja eri varainhankinnan muotoja. Kouluttajana toimi Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri ja Torni Consulting Oy:n varainhankinnan konsultti Pia Tornikoski. Koulutuskokonaisuudet ovat osa Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Kuntoutussäätiön yhteistä Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hanketta (2023–2025). Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
