Yhteenvetoa varainhankinnan koulutuksista
Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) ja Kuntoutussäätiön yhteinen Moniosaajat-hanke järjesti vuonna 2024 viisi hyvin erilaista koulutusta liittyen järjestöjen varainhankinnan monipuolistamiseen. Koulutuksissa käsiteltiin varainhankinta joko hyvin yleisellä tasolla Tukilinja (Sanna Nuponen) ja Vastuullinen lahjoittaminen eli VaLa ( Pia Tornikoski) tai sitten paneuduttiin selvästi yhteen eritysrahoitusmuotoon hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi Erasmus+ rahoitus ja Mesenaatti-toiminta (Pauliina Seppälä)). Lisäksi yhtenä omana teemana koulutuksissa oli yritysyhteistyön kehittäminen.
Järjestöt ovat huonoja myymään omaa osaamistaan
Miksi järjestöjen tulisi olla hyviä myymään itseään? Niiden säännöissähän lukee, että toiminnan tulee olla voittoa tavoittelematonta. Ilmaiseksiko sitä pitäisi siis itseään myydä? Ei tietenkään, mutta on hyvä muistaa, että voiton tavoittelemattomuus ei tarkoita sitä, etteikö omasta osaamisestaan saisi tehdä vähän numeroa tai harrastaa vaikka kuinka aktiivista jäsenhankintaa. Sitä paitsi järjestöt saavat tavoitella jopa voittoa. Ainoa mikä on kiellettyä, on tämän voiton jakaminen taloudellisena hyötynä omille jäsenilleen. Kaikki ansaittu raha tulee käyttää oman toiminnan kehittämiseen. Tämä taas istuu täydellisen hyvin järjestöjen arvomaailmaan.
Eli itsensä myymistä kannattaa ehkä sittenkin harjoitella. Aloita vaikka opiskelemalla järjestöstäsi kertova maksimissaan yhden minuutin pituinen kiinnostava “hissipuhe”, jolla saada ihmiset kiinnostumaan (jopa innostumaan) tekemästänne työstä.
Sitkeys palkitaan
Miksi joku ulkopuolinen rahoittaisi järjestömme toimintaa? Yhteenvetona kaikista rahoitukseen liittyvistä koulutuksista voisi nostaa esille sen, että sitkeys ja pitkäjännitteisyys palkitaan. Moneen kertaan tuli esille, että järjestöt luovuttavat liian helpolla. Tuloksia ei koskaan synny hetkessä, eikä kuukaudessakaan, vaan uusien rahoittajien ja rahoitustahojen löytäminen, niiden luottamuksen lunastaminen vaatii aina oman viestin loputonta toistamista, jopa kaikkien kohtuullisuus (ja häveliäisyys) rajojen ylitse, useimmiten pidemmälle kun suomalaisjärjestöissä kehdataan! Sitkeä yrittäminen kuitenkin palkitaan ja siksi kannattaa opetella pyytämään suoraan ja kertoa heti myös miksi ja mihin rahat käytetään.
Tukilinjan Sanna Nupponen puhuikin varainhankinnasta rakkauden välineenä.
Ajatellaan kaikki liian hankalasti
Onnistuneeseen varainhankintaan ei tarvita isoa budjettia, ei kalliita julkimoita tai TV-mainoksia. Mesenaatin perustaja Pauliina Seppälä sanoi, jopa ääneen, että viestintätoimistojen tuottamat hienot kampanjat eivät ole motivoineet ihmisiä mukaan. Eli ei tarvitse tehdä hienoja ja kalliita videoinserttejä, kännykkäkuvat riittävät, jopa yksikin kuva voi riittää. Se mitä tarvitaan on aitous ja uskottavuus. Liian hienot kampanjat voivat jopa syödä tätä luottamusta, koska tällöin jokainen potentiaalinen rahoittaja ajattelee, että miten muka köyhällä järjestöllä on ollut varaa näin hienoon kampanjaan!
Pyydä suoraan, älä selitä ja tee asia helpoksi
Mikä vika meissä suomalaisissa on, kun emme kehtaa pyytää rahaa. Valan Pia Tornikosken mukaan tämä ei ole lainkaan niin vaikeaa muille pohjoismaalaisille. Muissa Pohjoismaissa kansalaisista lähes 70 % lahjoittaa rahaa, Suomessa noin puolet.
Tukilinjan Sanna Nupponen kertoi esimerkiksi, että kotiin kannettua postia tulee enää tosi vähän, henkilökohtainen, osoitteellinen, hyvin laadittu kirje, vaikka sitten rahan pyytämiseksi voi hänen mukaansa jopa ilahduttaa saajaa. Henkilökohtaisuus on hyvä muistaa myös, kun lähestymme yrityksiä, koska sielläkin on töissä (vielä toistaiseksi ainakin) tavallisia, monista eri asioista, kiinnostuneita ja välittäviä ihmisiä. Yrityksiltä voi myös kysyä miten yhteistyö voisi toimia heidän mielestään luontevimmin: joku tuotelahja, osallistuminen hyväntekeväisyystapahtumaan, mainostaminen uutiskirjeessä, logonäkyvyys esitteissä jne.
Älä päätä asioita toisten, varsinkaan yrityksien puolesta, vaan ole valmis keskustelemaan jokaiselle sitä omimmasta tavasta tukea työtänne.
Varainhankinta voi harrastaa, mutta sitä saa tehdä myös ammatikseen
VaLa:n tutkimuksen vastaajista 68 prosenttia ilmoitti, että varainhankinta kuuluu organisaatiossa, ainakin osittain jonkun toimenkuvaan. Mitä pienempi järjestö sitä harvemmin varainhankintaa tehdään kokopäivä työnä. Henkilöresurssien puute (56 %) koettiin suurimpana sisäisenä haasteena taloudellisten resurssien vähäisyyden lisäksi (37 %). Reilulla neljäsosalla järjestöistä oli omat palkatut varainhankkijat.
Tässä törmätään järjestöissä varmaan kahteen kompastuskiveen. Ensimmäinen on siinä, että kuvitellaan varainhankinta vaikeammaksi kuin se onkaan ja siksi ei uskalleta lähteä edes yrittämään. Tämä voi johtua siitä, että pelätään, että tehdään jotain väärin ja joudutaan raastupaan saakka selvittelemään asioita. Tässä tullaan toiseen kompastuskiveen.
Julkisuuteen on tullut ja tulee liikaa esimerkkejä epäonnistuneista ja huonosti toteutetuista kampanjoista, joissa rahankeräämisen ja ennen kaikkea niiden jakamisen tavat ovat olleet todella epäeettisiä ja täysin läpinäkymättömiä.
Rehellisyyden ja läpinäkyvyyden tulisi olla jokaisen järjestön DNA:ssa määrittelemässä niiden olemassaolon tarkoitusta.
Muista meitä syntymäpäivinäsi tai edes kuoltuasi
Testamenttilahjoitus on VaLan mukaan yleistynyt lahjoitusvetoomuksena viime vuosien ajan. Yleisesti ottaen rahankeräyksissä suomalaisia kiinnostaa eniten sairauksien hoito ja terveyden edistäminen (25 %), lasten ja nuorten hyvinvointi kotimaassa (23 %) sekä luonnonsuojelu (21 %).
Valitettavasti vain juuri nämä lahjoituskohteet ovat jäämässä uudessa laissa vähennysoikeuden ulkopuolella. Tällä listalla kun ovat juurikin heikoimmassa asemassa olevien auttaminen kotimaassa, humanitaarinen apu ja katastrofit sekä ympäristön- ja luonnonsuojelu.
Testamenttilahjoituksien rinnalla myös erilaiset vertaisvarainhankinan keinot eli esimerkiksi syntymäpäiväkeräykset ovat yksi vaihtoehto. Yksityishenkilöt voivat merkkipäiväkutsussa tai merkkipäivänsä johdosta tehtävän haastattelun yhteydessä pyytää esimerkiksi kukkalähetysten tai lahjojen sijaan rahalahjoituksia johonkin hyväksi kokemaansa tarkoitukseen. Tällaiset kertaluontoiset lahjoituspyynnöt eivät edellytä rahankeräyslupaa tai pienkeräysilmoitusta. Myös kuolinilmoituksessa näkee entistä useammin, että kukkien sijaan, rahat voisi ohjata siihen ja siihen hyvään tarkoitukseen.
Yhdistykset ja säätiöt eivät kuitenkaan voi itse pyytää yleisöltä merkkipäivälahjoituksia ilman rahankeräyslupaa. Toisaalta kukaan ei teitä kiellä vihjaamasta tästä asiasta tutuille lähipiiriinne kuuluville ystävillenne.
Kuinka moni järjestö muuten tietää, että pienkeräyksessä voi pyytää rahaa 10 000 euron saakka ilman rahankeräyslupaa. Tätä varten tarvitsee vain jättää pienkeräysilmoitus poliisille ja saada heiltä pienkeräysnumero. Tästä ilmoituksesta peritään toki pieni alle 100 euron maksu. No “käteen” voi silti jäädä 9900 euroa!
Kirjoittaja: Asiantuntija Antti Pelttari, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Tämä blogikirjoitus on osa Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen viestintää ja tulosten levittämistä. Hanke oli Euroopan unionin osarahoittama (ESR+ 2023– 2025).
