Meillä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkostossa on tapana käydä avointa – ja välillä aika lennokastakin – ideointia, mutta tällä kertaa saimme rinnallemme myös ulkopuoliset luotsit. He toivat matkaamme tarkkanäköisiä havaintoja, olennaisia poimintoja ja tavoitteiden sanoituksia. Tuloksena syntyi rikkaampia ideoita, energiaboosti, innostusta ja aimo annos kannustusta. Ja sehän johti myös siihen, että hankeideamme lähti saman tien rahoitushakemuksena matkaan. Melkein tärppäsi – muttei ihan. Jäikö kuitenkin jotain käteen, kun tätä nyt puoli vuotta myöhemmin pohdimme? No todellakin! Hakemusta on edelleen hiottu ja se on nyt jälleen koputtelemassa seuraavia ovia. Ensimmäiset kokeilutyöpajat on pidetty, seuraavia suunnitellaan useamman kerran työpajasarjana.
Mistä ideassamme on kyse?
Hurjalta tuntuu, että elämme ajassa, jossa yhä useampi ei usko jaksavansa työelämässä eläkeikään asti. Työterveyslaitoksen selvitysten mukaan työuupumus iskee useimmin naisiin ja korkeasti koulutettuihin. Samaan aikaan nuorten – etenkin tyttöjen – ahdistuneisuus on yleistynyt, kuten Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat. Naiset kohtaavat myös monia muita paineita, kuten työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet. Näistä syistä näemme perustelluksi miettiä kohdennusta naiserityisestä näkökulmasta. On kiinnostavaa nähdä, millaisia teemoja työskentelyssämme nousee esiin, mutta keskiössä on ennen kaikkea voimavarojen näkyväksi tekeminen.
Kaikkia mielenterveyden pulmia ei voi ratkaista lisäämällä terapiaa loputtomiin – eikä se olisi taloudellisestikaan mahdollista. Mutta voisimmeko vahvistaa hyvinvointia ja toiveikkuutta jo varhaisessa vaiheessa, kaikille tutuilla työkaluilla, uusin tavoin ja näkökulmin. Mikä voima voisi olla valokuvatyöskentelyssä hyvinvoinnin vahvistajana? Tänä päivänä meillä on kamera aina käden ulottuvilla ja albumit taskussamme. Elämämme on myös jatkuvaa kuvavirtaa – on jopa arvioitu, että yhdessä vuodessa otetaan enemmän kuvia kuin koko 1900-luvulla yhteensä. Me halusimme tarttua tuohon kuvien voimaan suunnittelemiemme voima-albumityöpajojen kautta. Kuva kun voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.
Täytyy toki muistaa, että kuvat voivat myös valehdella enemmän kuin tuhat sanaa ja näin on nykyään käynytkin. Hyvä kysymys kuuluu, kuinka paljon tämä manipuloitujen ja lavastettujen kuvien maailma vaikuttaa työikäisten naisten kokemiin ulkonäköpaineisiin. Tämä asia nousee varmasti yhdeksi keskustelunaiheeksi työpajoissanne. Toisaalta ulkonäköpaineet eivät varmaankaan ole se kuormittavin tekijä työikäisten naisten harteilla. Kuormittavuutta tulee ihan tarpeeksi niin työelämän, perhe-elämän kuin oman vapaa-ajanvietonkin puolelta muutenkin.
Työssäkäyvät naiset ovat ehkä olleet jopa niin itsestään selvänä pidetty jaksamis- ja osaamisresurssi meidän arjessamme, että heidän jakamisen varmistaminen ja kaikenlaisen kohdennetun erityistuen tarve on tosiaankin ulkoistettu psykoterapeuteille ja naisten omille kaveri- ja harrasteporukoille. Siksi arvostan tätä näkökulmaa voima-albumityössänne erityisen paljon, koska nyt mennään tukemaan niitä perusrakenteita, joiden sortumista mikään yhteiskunta ei kestäisi.
Valokuvat ovat tähän oikeinkin hyvin sopiva työväline. Itselleni tulee mieleen 1990-luvulta joku trendi, jossa (naisten)lehtien sivuilta leikeltiin ja rakennettiin kuvakollaaseja huonetauluiksi. Nämä kollaasit toimivat tietynlaisina karttoina tulevaisuuden suunnitteluun. Googlasin ja huomasin, että tämä työmenetelmä on edelleen käytössä ja nimeltään unelmakarttatyöskentely. Kerroit myös, että tätäkin työmuotoa esitellään yhtenä valokuvatyöskentelyn tapana työpajoissanne, mutta se ei ole mitenkään pää- eikä oikein edes sivuroolissa, koska valokuvia voi käyttää niin monella eri tavalla. Suunnittelemissanne Voima-albumityöpajoissa tartutaankin jokaisen omiin, itse ottamiin tai itsestä otettuihin, kuviin ja kuvitelmiin.
Lisäksi tulee mieleen sellainen näkökulma, että tavallaan valokuvaaminen on aina todellisuuden lavastamista, koska jo kuvan rajaaminen irrottaa sen todellisuudesta ja tekee siitä yksittäisen (taide)teoksen, joka elää tämän jälkeen omaa elämäänsä. Ellet ole itse määrittelemässä mihin kohtaan, aikaan ja paikkaan sinun omaa elämääsi tämä kuva liittyy, jokainen tekee kuvasta ihan omat tulkintansa. Tämä tilannesidonnaisuus tai siitä täysi irtautuminen ovatkin varmaan yksi keskusteltavista asioista työpajoissa, koska valokuva-albumin äärellä jokainen voi kiinnittää ottamiaan ja itsestään otettuja kuvia myös eri kohtiin elämäänsä.
Toiveikkuuden, yhteistyön ja luovuuden äärelle
Tässä työssämme valokuvien rinnalle astuu ryhmä: vertaistuki, myötäelämistä ja kanssakulkemista. Hankkeen aikana perustettavissa naisryhmissä pohdimme valokuvien avulla sitä, mikä on tärkeää – ja riittävää.
Vertaistuki on kuin majakka myrskyssä: se ei tyynnytä aaltoja, mutta auttaa näkemään suunnan. (Suomen vertaistuki Suvi ry:n työpajan oivallus)
Työpajoissa luomme omat voima-albumit: niihin kerätään lempikuvia, tärkeitä hetkiä, koskettavimpia muistoja tai niitä kuvia, jotka ovat kantaneet vaikeiden aikojen yli. Kaikki tapahtuu ratkaisukeskeisessä hengessä, Ben Furmanin kukkamaljakkoteorian ytimien äärellä – toiveikkuuden, yhteistyön ja luovuuden. Furmanin muksuopin mukaan on kolme periaatteetta, joita kunnioittamalla onnistumme toistemme tukemisessa: Kun keskustelemme tavalla, joka lisää toiveikkuutta, huomioimme ympärillä olevan sosiaalisen miljöön ja ruokimme toisten luovuutta. Furmanin ajatuksin ”teoriasta viis – ottakaa nämä kolme kukkaa. Mitä ikinä te teette, jos nämä kolme kukkaa tulee siihen teidän työhönne, niin ainoastaan sillä on väliä, että kaikki kolme kukkaa kukkivat!”
Me kokeilemme kulkea valokuvatyöskentelyn kautta näiden kukkien äärelle. Kertaluonteisen kokeilupajan palaute kannustaa jatkosyventymisen äärelle:
Oivalsin uusia, erilaisia, luovia näkökulmia tarkastella valokuvia. Uskoisin, että tarkastelen nyt omaa ja sukuni historiaa niin arjessa kuin juhlassakin otettujen valokuvien kautta uusista ja laajemmista näkökulmista. Muistot, elämänkaari, omat juuret ja siivetkin näkyvät valokuvissa. Mikä voima valokuvissa onkaan.
Senja Liikonen, kehittämispäällikkö, Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry
Antti Pelttari, asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu (lainaukset)
Blogiteksti on osa Moniosaajat-Sotejärjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen viestintää ja tulosten levittämistä. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama (ESR+ 2023–2025).
