Kolmas koulutuskokonaisuutemme sisälsi neljä hyvin erilaista näkökulmaa järjestöviestintään: tarinallistamisen hyödyntämisen (Antti Pelttari, Humak), hyvien viestintätapojen luominen hyvinvointialueiden suuntaan (Laura Busi, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue ja Saana Sandholm, Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry), Canvan käytön perusteet (John Witham, Vantaan Järjestörinki ry) sekä puhuttelevat tavat kertoa järjestösi toiminnasta vakuuttavasti (Arto Sivonen, ex. Måndag)
Miksi on tärkeää kertoa kaikille omasta olemassaolostaan ja kuinka järjestöjen tulisi sitä tehdä?
Varmaan on niinkin, että hyvää ja tärkeää työtä saa tehdä ilman, että siitä täytyy huutaa suureen ääneen kaikille ja kaikkialla. Tosiasia kuitenkin on, että niin rahoittajat kuin tavalliset kansalaisetkin arvostavat sellaisia toimijoita, jotka osaavat kertoa itsestään ja työstään kiinnostavalla ja ennen kaikkea uskottavalla tavalla. Kuuluuko teidän järjestönne tähän joukkoon?
Viestintää voi tehdä myös yhteistyönä silloin kun on selkeä yhteinen tavoite
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen ja Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston yhdessä perustama nk. viestintäkvartetti on hyvä esimerkki viestintäyhteistyöstä. Tärkeintä yhteistyössä on löytää selkeä yhteinen tavoite, joka tässä tapauksessa on hyvinvointialueen asukkaiden hyvinvointi. Rajallisten resurssien maailmassa yhteistyö mahdollistaa tiedon helpomman levittämisen niin hyvinvointialueen sisällä kuin eri toimijoidenkin keskuudessa. Yhteisen ajankäytön ja kokousaikataulujen lisäksi on luotu yhteinen asialistapohja, vuosikello ja erilaisten verkkotyökalujen käyttö. Toki tarvitaan myös yhteinen tahtotila ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa uskaltaa kysyä, kyseenalaistaa ja ehdottaa uutta.
Saana Sandholm esittikin lopuksi kysymyksen meille kaikille, että kenen kanssa sinun järjestösi voisi miettiä yhteisiä viestinnällisiä tavoitteita ja lähteä myös toteuttamaan niitä yhdessä. Kaikkea kun ei tarvitse tehdä yksin.
Tarinapääomaa ei ole, ellei sitä kerää talteen
Ihmiset ovat aina halunneet kuulla kiinnostavia ja innostavia tarinoita, joilla on uskottava kertoja ja jotka sisältävät jonkin yllätyksellisen elementin. Mieti siis minkälaista tarinaa sinun järjestösi kertoo ihmisille. Tarinoiden kautta asioihin voi samaistua ja luoda yhteenkuuluvuutta, jota ei pelkän tiedon jakamisella synny. Tämän vuoksi järjestön arjesta ja ihmisten (asiakkaiden, omien vapaaehtoisten yms.) kohtaamisista kannattaa alkaa kerätä suunnitelmallisesti ja systemaattisesti tarinoita (tarinapääomaa). Voi puhua jopa tarinapankista, johon tallennettuja tarinoita voi sitten hyödyntää oikealla hetkellä oikeiden ihmisten kanssa mielekkäällä ja puhuttelevalla tavalla.
Tarinallistamista varten on hyvä olla olemassa yhteisesti sovitut pelisäännöt, jotka ohjaavat tarinoiden keruuta, itse tarinnallistamista ja myös niiden julkaisemista. Tarinallistamista voi lähestyä kokeillen ja hyvin pienin askelein. Hyvä muistaa myös, että suurin osa ihmisistä kertoo mielellään omista kokemuksistaan, joiden varaan tarinat yleensä rakentuvat. Mikä estää sinua aloittamasta systemaattisen tarinapääoman keräämisen, vaikka jo huomenna?
Antti Pelttarin ohje järjestötoimijoille tarinallistamisen aloittamiseen on lähteä pohtimaan oman olemassaolon tarkoitusta ja pohtia kuinka järjestönne tarinallistaa oman olemassa olonsa merkityksen, entä sen mitä tärkeää teette, mitkä ovat tavoitteenne ja miten erotutte muista?
Järjestöpuolen viestintä ei voi enää olla pelkästään tiedotteiden kirjoittamista
Halusimme sitä tai emme, some (kaikkine erilaisine, myös muuttuvine alustoineen) on tullut jäädäkseen ja kaikki perinteisetkin mediakanavat ovat pakotettuja operoimaan myös näillä alustoilla. Tämä sama pakko pätee myös järjestöihin. Ellet ole somessa, et ole olemassa – ainakaan alle 30-vuotiaiden todellisuudessa. Tämä pakottaa järjestöt panostamaan viestinnässään entistä enemmän itsensä brändäämiseen ja markkinointiin. Tämä ei kuitenkaan itsestään selvästi ja välttämättä johda oman identiteetin tai arvopohjan kadottamiseen, pikemminkin päinvastoin. Some mahdollistaa myös hyvin arvotietoisen kampanjoinnin, joka saattaa herättää monissa nuorissa ja aikuisissakin jopa enemmän mielenkiintoa ja uteliaisuutta kuin erilaisen ”krääsän” myyminen. Tärkeintä on olla valmis keskustelemaan omista arvoistaan ja tavoitteistaan avoimesti erilaisilla sosiaalisen median keskustelufoorumeilla. Järjestöillä olisi tähän keskusteluun todella paljon sisältöä annettavana.
Esimerkiksi Arto Sivonen (ex Måndag) korosti järjestöjen oman identiteetin, arvojen ja niiden toimeenpanon näkyväksi tekemistä ja tämän tueksi myös oman selkeän, ei vain tekstuaalisen, vaan myös visuaalisen identiteetin luomista.
Eikä tämä oman visuaalisen identiteetin luominen vaadi sekään enää isoja taloudellisia ponnisteluita ja kalliita mainostoimistopalveluita. Tästä asiasta kertoi John Witham, kun esitteli omassa koulutuksessaan Canvan-ilmaisohjelman mahdollisuuksia. Hänen mukaansa kuka tahansa osaa tehdä hyvän näköisiä julkaisuja erilaisille somealustoille räätälöidyille pohjille ilman sen isompaa koulutusta.
Kirjoittaja: asiantuntija Antti Pelttari, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Tämä blogikirjoitus on osa Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen viestintää ja tulosten levittämistä. Hanke oli Euroopan unionin osarahoittama (ESR+ 2023– 2025).
