Ympäristövastuullisuus on viime vuosien aikana noussut laajasti keskusteluun osana yhteiskunnan eri sektoreita, eikä järjestötoiminta muodosta tästä poikkeusta. Globaalin ympäristökriisin myötä myös ekologinen kestävyys on alkanut kuulua osaksi yhteiskunnallista vastuunkantoa. Viime vuosien muutokset toimintaympäristössä ovat kuitenkin tuoneet järjestöille samanaikaisesti kasvavaa epävarmuutta. Rahoituksen kiristyminen vaikuttaa merkittävästi järjestötoimijoihin ja lisää painetta toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen. Samalla rahoittajat ja muut sidosryhmät kiinnittävät yhä useammin huomiota siihen, miten järjestöt huomioivat ympäristövastuullisuuden omassa toiminnassaan. Kehityssuunta viittaa siihen, että ympäristövastuullisuus muodostuu jatkossa entistä tärkeämmäksi osaksi järjestöjen mahdollisuuksia turvata toimintansa ja vastata tulevaisuuden odotuksiin.
Opinnäytetyössäni Ympäristövastuullisuus järjestötyössä – ympäristölupauksen kehittäminen tarkastelin ympäristövastuullisuuden edistämistä järjestökentällä. Tavoitteena oli kehittää ratkaisu, joka auttaisi erityisesti pieniä järjestöjä vahvistamaan ympäristövastuullisuuttaan ilman merkittäviä taloudellisia panostuksia tai muita resursseja. Työn tilaajana toimi Humakin ja Kuntoutussäätiön yhteinen Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hanke.
Ympäristövastuullisuus häntäpäässä – tärkeydestään huolimatta
Kyseisen hankkeen alkuvaiheessa toteutettu kysely hankealueen järjestöille osoitti, että ekologinen kestävyys nähtiin järjestöissä matalan tärkeyden osaamisalueena sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa. Tulosta ei kuitenkaan voida tulkita välinpitämättömyydeksi. Järjestökentän arjessa painottuvat välittömät, toiminnan jatkuvuuteen liittyvät kysymykset, ja ympäristövastuullisuutta pidetään helposti lisävaatimuksena tilanteessa, jossa resursseja on niukasti.
Opinnäytetyötä varten haastattelin kolmea eri järjestöjen edustajaa, joiden organisaatioissa ympäristövastuullisuus on näkyvä osa toimintaa. Haastattelut osoittivat, että ympäristövastuullisuus toteutuu parhaiten silloin, kun se kytkeytyy järjestön arvoihin, strategiaan ja toimintakulttuuriin eikä jää irralliseksi kehittämiskohteeksi. Haastatteluiden pohjalta ympäristölupauksen rakennetta ja sisältöä lähdettiin kehittämään ideointityöpajassa, jossa keskityttiin erityisesti siihen, millaisilla käytännön ratkaisuilla ympäristövastuullisuutta olisi helpoin toteuttaa osana järjestöjen arkea. Ideointityöpajassa käyty keskustelu vahvisti ajatusta siitä, että ympäristölupauksen tulisi olla helposti saavutettava ja käyttöönotettava sekä maksuton. Valmis luonnos ympäristölupauksesta arvioitiin vielä erillisellä palautekyselyllä, jonka avulla saatiin ensimmäisiä näkemyksiä mallin toimivuudesta käytännössä.
Ympäristölupaus kätevä tapa osoittaa vastuullisuutta
Ympäristölupauksen tavoitteena on tukea järjestöjen ympäristövastuullisuustyötä matalalla kynnyksellä. Ympäristölupaus on kolmiportainen ja sisältää konkreettisia toimenpiteitä ympäristövastuullisuuden edistämiseksi. Ympäristölupaus ei sisällä raportoimisvaatimuksia, vaan se perustuu luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen. Ajatuksena on, että järjestön ilmoittaessa, että sillä on ympäristölupaus käytössään, se sitoutuu siihen myös julkisesti. Ympäristövastuullisuuden edistäminen järjestöissä on merkittävä teko. Järjestöt tavoittavat Suomessa suuren joukon ihmisiä: työntekijöitä, vapaaehtoisia, asiakkaita sekä muita sidosryhmiensä henkilöitä. Siksi järjestöjen tekemillä valinnoilla on laaja yhteiskunnallinen vaikutus.
Oheinen kirjoitus on Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen toimeksiannosta YAMK-opintoihin liittyvän opinnäytetyön tehneen Henna Raitakiven. Ehdotin hänelle tätä aihetta, koska Hennan jo mainitsemassa sote-järjestöille suunnatussa aloituskyselyssä, jossa kysyttiin järjestöjen tärkeimpiä osaamis- ja kehittämistarpeita tuleville vuosille, ekologisten toimintatapojen edistäminen – samoin kuin moninaisuuden huomioiminenkin – jäi yhdeksi viimeisistä prioriteeteista. Samaan aikaan näiden asioiden merkitys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vaikuttamistyössä korostuu kuitenkin koko ajan, ja vastuullisuuskysymyksien huomioiminen ja niistä raportointi ovat jo nyt ehto monien rahoittajien avustuspäätöksille. Selkeä rajaus työlle tuli siitäkin, että useimmat nykyisistä vastuullisuusohjelmista (Ekokompassi, Green Office yms.) ovat auditointivelvoitteineen sen verran kalliita, että pienillä järjestöillä ei ole niihin yksinkertaisesti varaa. Tämän vuoksi Hennan opinnäytetyöprosessin aikana suunnittelemalle ja julkaisemalle, niitä paljon kevyemmälle ja täysin ilmaiselle toimintamallille (ympäristölupaus) on mielestäni olemassa selvä yhteiskunnallinen tilaus.
Malli pohjautuu ajatukseen, että niin järjestön hallitus, jäsenet kuin myös toiminnan kohderyhmään kuuluvat ja kuulumattomat ihmiset voivat toimia näiden annettujen lupauksien toteuttamisen valvojina. Tämä toki toteutuu vain niiden järjestöjen osalta, jotka haluavat julkaista ympäristölupauksensa nettisivuillaan ja viestiä siitä myös ulospäin. Nämä kolme vaatimustasoltaan erilaista ympäristölupausta löytyvät alla olevan linkin kautta ja ovat helposti tallennettavissa ja jopa tulostettavissa. Nähtäväksi jää, kuinka moni järjestö tarttuu tähän mahdollisuuteen. Entä näkevätkö järjestöt tässä enemmän mahdollisuuksia positiivisen mediahuomion saamiseen vai pelätäänkö sittenkin mahdollista mainehaittaa, jos lupauksista ei pystytäkään pitämään kiinni? Tosin oma käsitykseni on, että ympäristölupauksen ensimmäisen tason osalta useimpien järjestöjen ei tarvitsisi tehdä vielä mitään niin mittavaa parannusta, etteikö se olisi kaikkien saavutettavissa. Tämän jälkeen järjestö voisi sitten mitoittaa omat edistysaskeleensa juuri itselleen sopivan kokoisiksi
Tutustu ympäristölupauksiin ja lataa ne kuvina: Ympäristölupaus – A4 (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Henna Raitakiven opinnäytetyöhön (Yhteisöpedagogi YAMK) voit tutustua täällä. (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Humanistisen ammattikorkeakoulun Väläyksiä 9 -julkaisussa. (linkki avautuu uuteen välilehteen)
Kirjoittajat
Henna Raitakivi, Yhteisöpedogi YAMK
Antti Pelttari, asiantuntija
Tämä kirjoitus on osa Moniosaajat – Sote-järjestöt tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen viestintää ja tulosten levittämistä. Hanke oli Euroopan unionin osarahoittama (ESR+ 2023– 2025).
