Mitä tehdä, kun vakaakin rahoituspohja vuotaa? Mitä keinoja järjestöillä on turvata taloudelliset toimintaedellytyksensä tulevaisuudessa?
Aluksi Heli (Laurikainen) toivotti kaikki tervetulleeksi haukkaamaan edes pienen palan järkälemäisestä aiheesta: Järjestöjen taloudellisesti kestävä toiminta. Keväällä 2023 tekemässämme kyselyssä tämä aihe nousi esille kaikkein isoimpana tulevaisuuden haasteena.
Nykyiset rahoitusmuodot jaettiin aluksi neljään (4) keskeiseen toimintamuotoon. Ensinnäkin perinteiset jäsenmaksut ja niiden rooli osana rahoitusta. Voiko niiden osuutta kasvattaa? Sitten ovat lahjoitukset, mutta kuka lahjoittaisi rahaa toimintaamme ja miksi. Tämä vaatii vahvaa osaamista oman järjestöbrändin kirkastamiseen – ja myös vastuullisuuskysymyksien pohdintaa. Tämän jälkeen tulee se keskeisin nykyrahoituksien pohja eli erilaiset avustukset ja niiden hakeminen. Lopuksi (vielä liian vähäinen) palvelu(liike)toiminta ja sen toteuttaminen eri muodoissa.
Kaikki aika menee rahan perässä juoksemiseen
Hyvä kysymys kuuluu, että missä määrin on hyväksyttävää käyttää työntekijöiden työaikaa rahoituksen varmistamiseen? Entä kuinka paljon tämä työmäärä on poissa perustyöstä? Kuka tästä rahoitusruletista ja sen tuottamasta epävarmuudesta hyötyy ja ketä se palvelee? Nämä kaikki kysymykset nousivat esille ja vain harvoihin oli tarjolla tyhjentäviä vastauksia. Keskeiseksi tarpeeksi nousi kuitenkin rahoituspohjan monipuolistaminen. Nyt liian moni toimija kaapii roponsa yhden ja saman rahoittajan kukkaron pohjalta. Kilpailu on kovaa ja rahaa aina vain vähemmän. Järjestöjen isoin huoli onkin taloudellisen resilienssin turvaaminen. Vuoden 2023 kyselyssämme yli 60% järjestöistä vastasi kaipaavansa tietoa uusista rahoituslähteistä. Nyt paikalla olleista sote-järjestöistä liki kaikkien päärahoittaja oli Stea. Selvän poikkeuksen teki Järvenpään taideseura, joka ei tietty ole määritelmällisesti sote-järjestökään.
Miksi vapaaehtoistyötä tulee rahoittaa?
Oman työn merkityksen ja taloudellisen arvon näkyväksi tekeminen on usein järjestötyössä hankalaa. Voiko ja miten kaiken mm. vapaaehtoisten tekemän työn arvon rahamäärällistää? Entä kuinka paljon arvokkaampaa on korkeakoulutetun kuin työttömän tekemä vapaaehtoistyö? Mikä ylipäätään on vapaaehtoistyönarvo? Eihän sen laskeminen olisi edes vaikeaa. Minimituntipalkka kävisi hyvin laskuriksi. Kokonaan toinen juttu on ajatus siitä, että miksi rahoittaa vapaaehtoistyötä. Eihän se sen jälkeen enää perustu vapaaehtoisuuteen vai perustuuko? Ihmisethän tulevat tekemään sitä vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Tällöin unohtuu helposti se, että toiminnan raamitkin tulee rahoittaa. Eli kyse ei olekaan vain työntekijöistä, vaan esimerkiksi myös myytävät tuotteet (makkarat yms.) pitää ostaa ja joku grillikin hankkia. Tämä kaikki tulee tehdä, vaikka makkaroiden paistaja tekisikin työnsä ilmaiseksi.
Nykyhetken työntö, menneisyyden paino ja tulevaisuuden imu
Tulevaisuustyön äärellä pohdittiin aluksi sitä mihin suuntaan maailma menee ja mikä työntää tai puskee meitä kohti muutosta. Yksi keskeinen osaamistarve nousi selkeästi esille ja se oli oman vaikuttamistyön mittaaminen ja todentaminen. Joidenkin mielestä tähän kaikkeen liittyy myös, jo vähän kyseenalaisen maineen saanut, hissipuhe ja sen osaaminen jopa eri kohderyhmille eri tavalla sanoitettuna.
Menneisyyden painoa pohdittaessa esille nousivat varsinkin vanhat, hyvin perinteiset rakenteet, joiden muuttaminen voi olla hyvin hankalaa. Tehdään niin kuin on aina tehty – ajattelu on edelleen voimissaan järjestöissä, vaikka sen ylläpitäjät alkavatkin olla jo kuudenkymmenen ja kuoleman väliltä. Maailma muuttuu ympärillä, mutta monilta järjestöiltä puuttuu rohkeus uudistua maailman mukana. Avustukset on saatu aina samaa hakemusta kopioimalla ja samalle tutulle taholle lähettämällä. Nyt alkaa olla viimeinen hetki hylätä muutosvastarinta ja kokeilla jotain uutta. Konkreettisena ideana nousi esille kaikkien näiden vanhojen ja ennen tehtyjen asioiden listaaminen ja niiden rinnalle vähintään yhden uuden vaihtoehdon ideoiminen.
Tukkanuottasilla vai kaikki yhdessä tukkanuottaan?
Tulevaisuuden imuun voi liittyä myös ne kuuluisat oravannahkakaupat, kunhan nämä kaupat tehdään eri järjestöjen kesken ja rahoitus haetaan ulkopuolelta tätä yhteistyötä kehittämään ja vahvistamaan. Ylipäätään järjestöjen keskinäisen yhteistyön kehittäminen ja monipuolistaminen niin kenttätyössä kuin varsinkin uusien ja laajempien hankehakemuksien työstämisessä nousi isosti esille. Tulevaisuudessa tämä lienee myös rahoittajien selkeä vaade.
Loppukaneettina nousi esille monenlaisia niin ihmisten keskinäisiä kuin järjestöjen yhteistyössä tuottamia tapahtumia ja muutakin yhteistyötä. Ylipäätään rohkeutta rahan pyytämiseen tarvitaan ja muihinkin luoviin avauksiin. Samoin puhuttiin nopeista pilotoinnista ja selkeästä luvasta mokaamiseen tyyliin me emme epäonnistu – me opimme!
Näin osanottajat tiivistivät yhdellä, max muutamalla, sanalla päivän annin
Yhteistyö, hissipuhe, arvot, järjestöbrändäys, rahoitusoppaan päivittäminen, oikeilla jäljillä, ulos menneisyyden vankilasta, yhteistyön voima, yhteisöllisyys, fuusioituminen menee tunteisiin, rohkeutta tehdä ja pyytää, isot asiat eivät vaadi isoja tekoja vaan rohkeutta pieniin tekoihin, ei ole enää mitään laatikkoa (out of the box).
#Moniosaajat #Humak #Kuntoutussäätiö #sote #hyte #hyvinvointialue #keusote #omahame
